Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

IMG_20160531_201512

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
447 sivua
Alkuteos: Big Little Lies
WSOY 2015
Suomentanut Helene Bützow
Omasta hyllystä
Kirja Goodreadsissa

Luin australialaisen Liane Moriartyn menestysromaanin Hyvä aviomies pari vuotta sitten, ja pidin siitä kovasti. Se oli juuri sellainen kevyt, viihdyttävä ja ahmittava kirja, jonka lukeminen on suorastaan terapeuttista. Olenkin sen jälkeen haalinut hyllyyni lisää Moriartyn teoksia odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Moriartyn kirjaan pohjautuva HBO:n minisarja Big Little Lies keräsi tänä keväänä huimat määrät kehuja sekä yleisöltä että kriitikoilta (ja sittemmin muun muassa 16 Emmy-ehdokkuutta), joten päätin tarttua kirjaan ennen sarjan katsomista.

Mustat valkeat valheet on satiirinen kuvaus keskiluokkaisista perheistä, joiden idyllisten kulissien takana piilee pieniä ja hieman isompiakin valheita. Kirjan tapahtumat sijoittuvat australialaiseen Pirriween kaupunkiin, jonka esikoululuokan vanhempien välisiin suhteisiin liittyy yllättävän paljon draamaa. Jo kirjan alussa paljastuu, että koulun vanhempien visailuilta päättyy tragediaan, kun yksi osallistujista menettää henkensä. Murhan uhri, tekijä ja tekoon johtaneet tapahtumat alkavat aueta lukijalle pala palalta. Kirja onkin eräänlainen sekoitus murhamysteeriä, ihmissuhderomaania ja chick litiä. Lisäksi mukana on mustaa huumoria, yllättäviä käänteitä, nokkelaa dialogia sekä tavallista hömppäromaania synkempiä teemoja.

Tarinan keskiössä on kolme ystävystä: energinen, intohimoinen ja suorapuheinen Madeline, uskomattoman kaunis ja rikas Celeste sekä nuori ja epävarma yksinhuoltajaäiti Jane. Naisten lapset aloittavat esikoulun samalla luokalla, ja ei aikaakaan, kun koulumaailman synkemmät puolet alkavat nousta esiin, kun Janen 5-vuotiasta Ziggy-poikaa syytetään jo tutustumispäivänä luokkakaverin kiusaamisesta. Päähenkilöiden omat henkilökohtaiset salaisuudet alkavat myös paljastua tarinan edetessä yksi kerrallaan, samalla kun murhamysteerin palaset loksahtelevat paikoilleen.

Tapahtumien ja hahmojen keskiössä oleva pienten lasten viaton kouluympäristö luo mielenkiintoisen kontrastin aikuisten maailman synkille puolille: valtapeleille, petoksille, selkäänpuukotuksille ja lopulta jopa murhalle. Sopivalla tavalla absurdi ja yliampuva juoni tekee lukukokemuksesta nautinnollisen, olematta kuitenkaan liian epäuskottava tai sortumatta liialliseen koomisuuteen. Hahmot eivät ole viihdekirjallisuudelle tyypillisiä ohuita karikatyyreja, vaan taitavasti luotuja ja uskottavia ihmisiä, naisia ja äitejä virheineen, heikkouksineen ja epävarmuuksineen.

Nautin kirjassa erityisesti nokkelasta dialogista, jonka myötä hahmot tuntuivat lähes heräävän eloon. Erityisesti Madelinen innokas ja suorasukainen hahmo oli taidokkaasti luotu, ja muodostinkin lukiessani hänestä päässäni todella vahvan kuvan (jostain syystä kuvittelin hänet Parks and Recreationin Leslie Knopen kopioksi). Varmaankin juuri siitä syystä tv-sarjassa Reese Witherspoonin tulkinta Madelinesta tuntuikin alkuun ihan väärältä, samoin kuin Nicole Kidman Celestenä ei vastannut kuvitelmiani lainkaan. Parin jakson jälkeen aloin kuitenkin jo tottua sarjan hahmoihin ja juoneen, joka eroaa jonkin verran kirjasta. En ole vielä katsonut sarjaa loppuun, joten en osaa sanoa lopullista mielipidettäni siitä, onko sarja onnistunut sovitus vai ei.

Mutta mitä kirjaan tulee, niin se on mielestäni ehdottomasti viihdekirjallisuutta parhaimmillaan. Juoni on koukuttava ja nokkela, hahmot ovat moniulotteisia ja uskottavia, dialogi on hersyvää ja huumori älykästä. Kirjan parissa saa nauraa, jännittää ja ehkä hieman herkistyäkin. Mielestäni on myös hienoa, että Moriarty uskaltaa käsitellä kirjoissaan rankkojakin aiheita (muun muassa koulukiusaamista, hyväksikäyttöä ja perheväkivaltaa), joiden esiin nostaminen on tärkeää. Moriartyn romaanit eivät siis ole viihteellisyydestä huolimatta missään nimessä valmiiksi pureskeltua höttöä tai siirappista chick litiä, vaan ajatuksia herättävää ja uskottavaa kirjallisuutta.

taht

Jos pidit tästä, saatat pitää myös näistä: Jojo Moyes – Kerro minulle jotain hyvää, Anna Quindlen – Mustelmilla, Gillian Flynn – Kiltti tyttö, Clare Macintosh – Annoin sinun mennä

Helmet-lukuhaaste 2017: 46. Osenialaisen kirjailijan kirjoittama kirja

3 kommenttia artikkeliin ”Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

  1. Kaisa / Kannesta kanteen sanoo:

    HBO:n sarja oli huikea, suosittelen! Olen palaillut sarjan tunnelmiin Spotifysta löytyvän soundtrackia kuuntelemalla. Bongasin sarjan Sivumennen-podcastin kautta, jossa kehuttiin myös kirjaa. Mukava saada vahvistusta, että teos kannattaa lukea ja ettei se ole mitään siirappista chick littiä. Täytyy lainata kirja heti, kun tuo yöpöydän valtaisa kirjapino taas vähän pienenisi. 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s